2016/12/04

KIRPPUTORIT JA MUN PÖYTÄ

Heippa!

Ohessa kirppisaiheinen video, tsekkaa se ja käykää myös tsekkaa LAHDEN CETORILLA PÖYTÄ NRO 50!! Vein tänään sinne läjän vaatteita, käykäähän penkomassa. :)

2016/11/30

FIILISTELLÄÄN KESÄÄ

MOI!

Mut tuomittiin eilen kolme päivän sairaslomalle, kun kuume rupes nousemaan toissayönä. Pahin olo on onneks just nyt tipotiessään, joten jaksaa tehä vähän muutakin kuin maata sängynpohjalla liikkumatta. Sain viime viikolla päähäni, että haluan ruveta tekemään videoita, niin kuin kesällä tein muutaman pätkän. Hetken videon muokkausohjelmia selatessani päätin ostaa puolivahingossa yhden editointiohjelman itselleni. Nyt on semmoinen kuningas-fiilis, kun tietää, että kaikki valta on itsellä, eikä ohjelma voi vain yhtäkkiä lakata toimimasta.

Tästä kaikesta innostuneena kaivoin kesäiset videoklipit vielä kerran esille. Päätin tehdä niistä koosteen, vaikka aikaa noista videoista onkin jo kulunut jonkin verran. Mulle itselleni tulee ainakin kova kesän kaipuu, kun näitä katselee. Nää klipit on kuvattu elo-syyskuun vaihteella, kun vietin mun vikoja lomapäiviä. Enjoy!

2016/11/14

MIKSI EN OSAA ELÄÄ HETKESSÄ

Miksi en osaa nauttia jostain elämänvaiheesta just sillä hetkellä? Sitä aina fiilistelee, että "sitten joskus kun löytää hyvän tyypin" tai "silloin aikoinaan kun kaikki oli niin kivasti". Oon varmaan sata kertaa maininnut, että oon kova ihminen suunnittelemaan asioita ja kalenteri on myös sen näköinen. Kalenterissa aina silloin tällöin häämöttää kivoja juttuja, mitä odottaa ihan fiilareissa. Sitten kun se päivä koittaa, niin asiat on "ihan fine" ja tuntuu, että se suuren päivän venaileminen oli melkein kutkuttavampaa, kuin itse päivän eläminen.

Tää fiilis mulle tuli, kun selailin vanhoja kirjoituksia ja kuvia blogista. "Ai että tolloin oli ihanaa" - muistaa ne tunteet siinä kuvan hetkessä. Huomasin muuten, että ensimmäisestä kolmen vuoden suhteen erosta kirjoittelin blogiin, kun olin löytänyt jo uuden suhteen. Myös silloin elin tätä samaa, että ajatukset oli vielä entisessä, vaikka päällä oli jo seuraava suhde. Nyt taas tuntuu, että haikailee ja mietiskelee tätä viimeisintä eroa, vaikka nenän edessä seisoo jo aivan uus ihminen. Miksi tää toimii näin? Olen jatkuvassa oravanpyörässä, enkä osaa nauttia elämästä mikä on tässä ja nyt. Ajatukset haahuilee joko menneessä tai tulevassa. Kun nyt ei ole tarpeeksi hyvä mukamas...

En halua sitten vanhana istua kiikkustuolissa ja miettiä, että mitä kaikkea olen jättänyt tekemättä. Toisaalta, voinhan sitten elää menneisyydessä ja selata päiväkirjoja ja ehkä myös tätä blogia. Mutta en tiedä. Välillä vain tuntuu, ettei mikään riitä. Ympäriltä tulee neuvoja, että mitä mun pitäisi elämälläni tehdä. Ketä tapailla, miten riidellä, sovitella ja mitkä on oikeat kriteerit elämänkumppanille?

Kuinka mä sitten itse käyttäydyn hetkessä? Jos multa kysytään, niin oon varmasti aika rasittavaa seuraa. Ainakin sille kaikista läheisemmälle. Hälle voi kiukutella, purkaa pahaa fiilistä, kömpiä kainaloon just silloin kun itseään huvittaa, mutta näyttää kieltä kun toinen yrittää pussata. Miksi teen tätä? Osaisinko olla joskus normaali? No, osaanhan mä. Mut sit ehkä toinen osapuoli on jo heittänyt hanskat tiskiin ja ihmettelen, miten tässä nyt näin kävi.

2016/11/13

KUUKUPPI - MITEN JA MIKSI

Moi, pitkästä aikaa! Päivät ja viikot tuntuu vilistävän ohi oikein pikakelauksella ja jossain vaiheessa tajusin, etten oo kerennyt avaamaan koko läppäriä pitkään aikaan. Nyt isänpäivän hulinoista selvinneenä ajattelin, josko vähän kirjoittelisin.

Viimeksi kirjoittelin kokemuksia rustokorusta, tänään kerron kokemuksiani kuukupista! Tässä vaiheessa miehet on jo ihan pudonneet kärryiltä (jos täällä mieslukijakuntaa on), naiset ehkä joskus kuulleet sanan "kuukuppi". Kuukuppi on kuukautissuoja. Itse olin vielä puoli vuotta sitten täysin tietämätön semmoisesta vekottimesta. Vlogien myötä oon nähnyt videoita, missä kuukautiskuppia esitellään ja kerrotaan kokemuksia. Vaikutti enemmän kuin hyvälle. Tutustuin tuotteisiin ensin netin kautta, mutta heti viikon sisään olin hakenut apteekista omani.

Tässä vaiheessa hyvä ehkä kertoa, etten tee kyseistä postausta yhteistyössä kenenkään kanssa vaan oon aidosti tyytyväinen tuotteeseen ja haluan kokemuksieni myötä suositella kuukuppia kaikille naisille. Mietin myös alunalkajaan, viitsinkö kirjoittaa koko aiheesta, mutta hitto miksei? Liian usein niinkin luonnollisesta asiasta kuin menkat tehdään nolo asia, eikä siitä jutella kuin ehkä parhaan kaverin kanssa kahdella sivulauseella ja vaihdetaan muuhun aiheeseen.

Itse omistan Luneten kuukupin ja seison heidän tuotteen takana mielipiteideni kanssa. Muista merkeistä mulla ei ole kokemusta. Kuukuppia hommatessa yllätyin, miten hinnakkaita ne ovat. Kolmekylppiä semmoisesta lärpykkeestä. Kuukuppeja on kahta eri kokoa. Mietin, googlettelin ja jahkailin kokojen välillä, sillä halusin ekalla kerralla oikean koon, koska tuo kolmekymppiä on suhteellisen suolainen hinta jos koko sattuu olemaan väärä.

https://www.lunette.com/media/kuvat/all_colors_in_line.png
Kuva

Useamman käyttökerran jälkeen oon kyllä tykästynyt täysin. Vois melkein sanoa, että meidän välille on tullut vahva luottamissuhde. Siteisiin ja tamppooneihin ei ole luottamista. Monet kerrat oon ollut vaikeuksissa tahriintuneiden housujen kanssa, koska ohivuotoja on vaan päässyt tapahtumaan. Vaikeuksissa myös silloin, kun oot vierailla eikä heillä ole vessassa roskista. Haloo?!?! Kupposen kanssa ei oo roskisongelmaa.
Päästäänkin itse käyttövaiheisiin tätä aasinsiltaa pitkin. Äkkiseltään ajateltuna voi tuntua, ettei tuollaista kuppia saa sitten mitenkään päin ängettyä sisäänsä, mutta kuulkaas! Ylläolevassa kuvassa kupit on "väärinpäin", sillä sisään ne laitetaan tosiaan tuo aukeneva osa ylöspäin. Kupin suusta taitellaan sydämen muotoinen, jolloin se menee oikein näppärään kokoon. Sen saa vaivatta paikoillensa, jolloin se aukenee sydämestä tuohon kuppiasentoon ja on vastaanottavainen kaikelle sille, mikä sen tehtävä nyt on... Tiedättehän.

Tuo kupin häntä on melkoisen pitkä, mutta ennen käyttöönottoa sitä kannattaa lyhentää. Istuessa voi muuten tuntua vähän ikävältä, jossei yhtään nappase lyhyemmäksi vartta. Ennen käyttöä ja käytön jälkeen kuppi tulisi keittää kiehuvassa vedessä, jotta se pääsee desinfioitumaan. Menkkojen aikana sun ei kuitenkaan tarvitse kuin tyhjentää kuppia, huuhdella juoksevan veden alla ja asettaa takaisin paikoillensa. Aluksi kupin asettaminen paikoillensa vaatii harjoittelua, mutta niinhän kaikki uusi aina vaatii tutustumista ja kokeilemista. En keksi muuta ongelmaa kupin käytössä kuin sen, jos yleisessä vessakopissa ei ole omaa lavuaaria. Silloin kupin tyhjentäminen ja puhdistaminen ei onnistu juoksevalla vedellä. Kupin puhdistamiseen on käsittääkseni olemassa puhdistusliinoja, jolloin tämäkin ongelma on selätetty. Niitä en kuitenkaan ole vielä kokeillut.


Tässä nämä tärkeimmät uutiset tältä illalta. Oikein sopiva isänpäivän kirjoitus, koska oikeasti ei yhtään sopiva miehille. Sori miehet, ei tänään teille! Jos jotakin kysymyksiä heräs, niin heittäkää ihmeessä kommentteihin tai käykää tutustumassa netissä kyseisiin lärpäkkeisiin.

2016/10/30

TULEHTUNUT RUSTOKORU

Moi.

Haluaisin tässä postauksessa kertoa omia kokemuksiani rustokorusta. Lävistyksen otin viikko sitten I love me-messuilla. Ennestään mulla ei ole kuin korvakorut. Toisessa korvassa kaksi reikää ja toisessa yksi, sen takia että ylempi reikä rupesi kenkkuilemaan rei'ityksen jälkeen, jolloin otin sen suosiolla pois. Umpeenhan se meni sitten.
Ajatuksena mulla oli ottaa samaiseen korvaan rustokoru, missä oli aiemmin oireillut tämä toinenkin rei'itys. Pohdin, olisiko mitenkään mahdollista, että toinen korva on alttiimpi tulehduksille kuin toinen. No, siihen korvaan kuitenkin koru tuli. Korun ottaminen jännitti ihan sikana, koska aiempia lävistyksiä mulla ei juuri ole. Reikä tehtiin ampumalla. Tuntui lähes samalta, kuin korvakorujen ottaminen. Ei paha! Seuraavana yönä korun ottamisesta tuskailin nukkumisen kanssa, koska rei'ityskohta oli hyvin herkkänä samaisena päivänä. Siitä seuraavina päivinä tuntui jo paljon helpommalta, eikä ongelmia ollut.

Eilen lauantaina, tasan viikko korun ottamisesta heräsin aamulla korvalehti aivan turvoksissa. Korva punoitti, kuumotti ja oli aiempaa arempi. Ryntäsin heti nettiin ja yritin selvittää mahdollista tulehdusriskiä. "Rustokoru tulehtuu erityisen helposti", luin. Huuhtelin korvaa lämpimällä vedellä ja kävin apteekista ostamassa desinfiointiainetta, jota käytin korvan hauduttamiseen. Apteekkitäti kiristi hampaitaan pahanenteisesti nähdessään korvani tilan.
Eilen nukkumaan käydessäni otin kipulääkettä, jotta saisin edes jotenkin unen päästä kiinni kipeän korvan kanssa. Tänään aamulla heräsin ja eipä se turvotus ja kipu ollut mihinkään lähtenyt. Aloin itkemään, koska turhautti ja harmitti ihan mielettömästi. Mitä teen? Lähdenkö akuuttiin vai odotanko huomisaamuun, että pääsen päivystykseen? Itkin vain, koska en tiennyt miten toimia. Haluisin pitää korun, mutta se sai korvani voimaan todella huonosti ja pelkkä kosketus teki kipeää.

Nyt tulin noin tunti sitten akuutista. Koru poistettiin (teki kipeää, itkin) ja antibioottikuuri tulehdukselle. Ei korua enää samaan kohtaan, sanoi lääkäri. Turhauttaa, koska koin lävistyksen kanssa paljon tunteita. Ensinnäkin mua jännitti ottaa koru, mutta ylitin itseni ja otin sen. Uskalsin! Olin todella innoissani korusta, ostin jopa uuden korun valmiiksi, johon voin vaihtaa aloituskorun jälkeen. Mitä hemmettiä mä silläkin teen nyt? En mitään.

Se jää mysteeriksi, oliko tulehduksen syynä huonosti desinfioidut lävistystarvikkeet, vai huono kotihoito. Kaiken tän kärsimyksen jälkeen totean, etten kyllä halua lävistyksiä saatika tatuointeja kehooni pitkään aikaan tai enää ikinä. Enpä ajatellut viikko sitten, että yksi lävistys tuottaisi näin paljon päänvaivaa.

IMG_20161030_113200

Tämännäköinen oli mun korva pahimmillaan. Toivottavasti lähtee parantumaan nyt, kun koru on poistettu ja aloitan antibioottikuurin.

2016/10/28

TÄSMÄLLISYYS JA SUUNNITELMALLISUUS

Äsken vielä mulla pyöri paljon ajatuksia päässä, joista kirjoittaa. Koota lauseita. Nyt kun edessäni on tyhjä tekstikenttä, pää amottaa tyhjyydellään. Anyways, mua harmittaa. Siitä olen varma. Harmittaa ehkä huomenna myös se, kun jälleen kerran jaan negatiivista energiaa täällä. Mutta opin itsestäni uutta just äsken. Ehkä sen pystyy kääntämään positiiviseksi? Oispa ku Elastinen, tekis vastoinkäymisistä voimaa. Ehkä pystyn siihen joku päivä.

Oon aina tiedostanut, että olen hyvin täsmällinen ja tarkka. Äitiini tullut. Aikataulut on just eikä melkeen. Tykkään suunnitella ja sopia asioita. Kirjaan kaiken kalenteriin, jotta en vaan unohtaisi. Ja jotta en stressaisi unohtavani. Mulla olis tähän monta esimerkkiä antaa, mutta en tiedä mistä aloittaa. Okei, aloitan tästä. Ennen saatoin vetää itkupotkuraivarit jonkun suunnitelman mennessä mönkään. Kaikki oli pilalla. Pari kertaa muistan istuneeni kotona baarivaatteet päällä, tukka ja meikit mintissä. Joko mennään, tänään juhlitaan, jee. No ei sitten koskaan mentykään. Ja sitten oli se itkupotkuraivareiden paikka.

Näitä isoja suunnitelmamörköjä tulee tapahtuakseen, kun meikä on just niin suunnitelmallinen kuin olen ja no, kaverit sitten vähän vähemmän. Oon ottanut sen asenteen (tai ainakin pyrin harjoittamaan sitä), että teen asiat kuten omiin aikatauluihin sopii. Elän itselleni. Teen asioita mitä tekisin normaalistikin, sen sijaan että istuisin kotona valmiina odottamassa jotakuta. Tänään mulle oli enemmän kuin fine, että oon yksin kotona, koska huomenna menen aikaste duuniin. Silti olis ollut myös enemmän kuin fine nähdä ystävää. Kaikki oli fine. Mutta se ajatus, mikä mulla oli vielä tänään päivällä tästä illasta ja se toteutus, mitä oikeasti tapahtui, ei ihan kohdanneet. Ehkä se vähän harmittaa, ettei asiat menneet mun pään mukaani. Muita ei voi muuttaa, mutta itseään voi. Tietynlainen täsmällisyys mussa pysyy luultavasti aina, mutta yritän harjoittaa itsessäni sitä, etten vetäisi hernettä nenään niin kovin pienestä. Se herneen vetäminen on tosi raskasta, vie ihan mielettömästi energiaa. Vähänkö olis tehny mieli tänäänkin itkeä, kun tuntui ettei mikään onnistu. Kaikkeen, mitä ehdotan mun tuttaville, en saa haluamaani vastausta. "Katsellaan, palataan, ehkä sopii..." Sano nyt vaan että joo tai ei. En halua laittaa kalenteriini merkintää "lounas?" tai "leffaan?" ja sitten kun ne ei toteudu, niin istun himassa ihmettelemässä ja käytän aikani negatiivisen energian purkamiseen (lue: itken yksin himassa surkeaa elämääni). Semmoista se vaan välillä on. Mulla on tasan yksi ystävä yhtä täsmällinen kuin itsekin olen. Se on aika lepposaa, kun ei tarvitse kiristellä hampaita odotellessa myöhässä olevia kavereitaan.

Tämmöisiä ajatuksia tähän iltaan. Pyrin ajattelemaan, että opin elämään itseni kanssa paremmin, kun saan välillä purkaa pintaa syvempiä ajatuksia kirjoittaen. :)

2016/10/26

LIVE-MUSIIKKI TEKEE HYVÄÄ

Ai hitsi elämä on kivaa! Tää päivä on ollut huippu, livekeikat on huippuja. Livekeikoista saa mielettömästi energiaa ja se tunnelma on ihan erilainen, kuin radiosta kuunneltuna. Jos nyt mietitte, mitä mä täällä hehkutan, niin oltiin tänään kuuntelemassa Live-katu nimisessä paikassa Youngheartedia. Bändi, miltä tietää ne soitetuimmat kolme biisiä. Ennen keikkaa kuuntelin heidän albumiaan läpi, jotta tietäisin joitain muitakin biisejä entuudestaan.

IMG_20161026_184135
YOUNGHEARTED

Toi koko mesta oli ihan uus paikka mulle. Ei oo ihan hirveen kauaa Lahdessa ollut. Paikka oli hallimainen, mutta kivasti sisustettu. Just passeli tämmöiselle toiminnalle. Porukkaa oli löytänyt paikalle harmillisen vähän tilaan nähden. Suurinosa istui keikan ajan penkeillä, osa notkui toisella puolella lavaa. Me kuuluttiin niihin notkuviin. Kolmikon musa on semmoista, noh miten sitä kuvailisi, semmoista rakkausmusaa. Lempeää, hyvänmielen musaa. Ei kaikista tanssittavinta. Hyviä, herkkiä biisejä. En oo ennen ollut keikalla, missä kaikki biisit olis ballaadeja. Sitä sitten vähän mietti, miten näyttäis ulkoisesti fiilaavan heidän musaa. Päätin notkua. Oli vähän hassu olo, ehkä jopa kiusallinen. Keikka keskellä viikkoa kello kuus illalla, kaikki selvinpäin. Eihän suomalaiset nyt tommoisessa tilanteessa tanssi. Mutta fiilistelin, tanssin sisäisesti. Himassa samojen biisien tahtiin olis varmasti tanssahdellut vähän rohkeammin.

Keikan jälkeen mentiin syömään uuteen burgermestaan, mikä on myös vastikään avattu Lahteen. Naureskeltiin, kun satuttiin olemaan ainoat asiakkaat koko raflassa. Hetken päästä Youngheartedin jäsenet astuvat samaan ravintolaan. Aika hauska sattuma. Salaa kuunneltiin heidän jälkimaininkeja äskeisestä keikasta. Tuumailivat, miten vaikea on saada yleisöltä vastakaikua. Jep, tais olla heistäkin vähän kiusallista vetää keikkaa niin rauhalliselle ja paikoillaan törröttävälle yleisölle. Mut hei, me ollaan suomalaisia. Me ollaankin vähän jöröjukkia, ainakin selvinpäin.

IMG_20161022_204525
REINO NORDIN

Kaikenkaikkiaan mulle tuli hyvä mieli keikasta. Positiivinen kuva bändistä, aivan ihania symppiksiä. Sitä kuuntelee jopa ihan uudella tavalla biisejä, kun ne on kuullut livenä. Aina livekeikkojen jälkeen toteaa, että livemusiikkia pitäisi käydä kuuntelemassa useamminkin. Tää vuos on kyllä ollut ennätys. Kahdet festarit, Reino Nordin kolme kertaa, Cheekin jäähallikiertue... mitä näitä nyt on! Kaiken tän adrenaliinin valtaamana ostin liput viikon päästä olevalle Sannin keikalle ja marraskuussa on luvassa Elastisen keikkaa. Saattaapi olla myös joulukuulle tulossa yksi keikka.... ;) Menkääpähän ihmiset nauttimaan livemusiikista, teistä tulee samanlaisia seinille pomppijoita sen jälkeen kuin mustakin tuli. En malta odottaa Sannia, hänen uus levy on jotain niin huippua!!