2016/12/30

VUOSI 2016

Huhhuh, taas on yksi vuosi tulossa päätökseensä. Monenmoista on kerennyt tapahtua. Miehiä on tullut ja mennyt, itketty ja naurettu, töitä painettu kovempaan kuin koskaan... Näin ennen kuin alan selaamaan vuoden sisällä otettuja kuvia, voisin sanoa pari sanaa vuodesta 2016. Ensimmäisenä tietysti miettii, mikä oli surullisin ja iloisin hetki tässä vuodessa. Surullisin on ehdottomasti Kaarina-tädin pois nukkuminen, mikä tapahtui heinäkuussa. Onnellisin hetki oli se, että tapasin miehen, joka on edelleen matkassa mukana ja jaksaa kuunnella mun juttuja. Päivä päivältä tajuaa enempi miten kiva tyyppi siinä vierellä onkaan. Nämä molemmat ajatukset tuovat kyyneleet silmiini, niin surusta kuin ilostakin.

Kuten aiempina vuosina, myös tästä vuodesta haluan nostaa kuvien muodossa tähtihetkiä esille. Ihana palata vielä hetkeksi menneeseen, ennen kuin toivotetaan uusi vuosi 2017 tervetulleeksi!

TAMMIKUU

Tammikuu alkoi hienosti syöden Boulevard Socialissa veljen kanssa. Mieleenpainuvimmat hetket tuosta illasta: viini nous päähän nopeasti, kun sitä tarjoiltiin joka ruokalajin kanssa erilaista. Tilasin teetä ruokailun päätyttyä, kun en tajunnut siitä tulevan lisämaksua, nolotti. (sori veli..).
Cheekin jäähallikiertueella Lahdessa. Ilta päättyi, kun kaaduin portaissa ja lopputulemana musta silmä.
Äiskän synttäreitä viettämässä Haraldissa syömässä ja teatterissa.
Henrin kanssa satama-kahvittelu-kuvailureissulla. Muistan vain sen, että korvapuusti oli iso ja ulkona kylmä!
tammiiso

HELMIKUU
Oon selkeesti elänyt jotain hiljaiseloa helmikuun ajan. Ulkona näyttäis olevan aurinkoista ja paljon lunta. Hommasin kameraan itselaukaisimen muka helpottamaan asujen kuvaamista yksin. Paskanmarjat, en oo käyttänyt sitä kuin pari kertaa ja silloinkin hermoromahduksen partaalla.
helmi


MAALISKUU
Sain ajokortin, wohohoo! Söin suklaamunia, paljon luultavasti.
Mutta reippailin myös salilla!
Kesää rinnassa, kun ekat mansikatkin pitänyt jo ostaa. Tais olla joku hyvä tarjous, heh..
Leffassa! Tää on muuten ärsyttävää, kun ei muista kenen kanssa on käynyt katsomassa..? Myöntääkö kukaan?
MAALIS

HUHTIKUU
Jäät ja lumet alkaa sulaa, longboard kaivettiin sängyn alta ja innostuin rullailemaan pyörän rengasrikon takia.
Vappu! Vietettiin Henrin kanssa aika railakas, ruuan ja juoman täytteinen vappu. Vapputorille oli jälleen kerran vaikeuksia päästä, mutta kyllä sieläkin käytiin.
Porrasjuoksua ja ulkoilua, kun säät vihdoin lämpeni ja aurinko paisteli.
TOUKO

TOUKOKUU
Ekat auringonpalvonnat äkkiä ennen kuin talo pussitetaan julkisivurempan takia, ärrr.
Piknikillä työkaverin kanssa ja sataman ilta-auringossa kuvailua.
Äeteepäivä tietty!
Treffeillä, jääkiekon joku finaaliottelu (oltiin kattoo, en muista enää ketkä pelas, mut hävittiin), hyppyrimäille kiipeilyä yöllä. Oli kaunista ja söpöä.
Ööö treffeillä taas?? Reino Nordin Torvessa ja joku vieras miekkonen tuli mun seuraksi sinne (tapaillaan edelleen). Oli kliffaa.
TOUKO


KESÄKUU
Lentistä pelaamassa ja valvojan tuolilla maisemia (komeita miehiä) kattelemassa.
Oli juhannus se! Syötiin, ajoin autoa (minä itse!, onneks ei kuoltu), oltiin mökillä ja Bimbo ui naapurien tontille.
YleX-pop rantautui mun etupihalle. Aika kiva! Vietettiin myös kiva päivä työkavereiden kesken. Syötiin, juotiin, tanssittiin aamun pikkutunneille asti. Aijjj ettien että.

Lapakistossa kävelyllä ja Mamma Mariassa pitsalla.

kesä

HEINÄKUU
Mun eka lomakuukausi! Paljon lautailua ja festareita. Summer upin aikaan oli vähän kehnot säät, mutta Tammerfest kohteli jo paremmin. Vietettiin just ennen mun lomaa Kaarina-tädin hautajaisia ja jäinkin lomalle haikein mielin. Viikko tuli vietettyä Tampereella, siellä särkänniemessä ja paljon ulkona syöden. Palasin kotiin ja töihin rahattomana.
heinä

ELOKUU
Mun veli menee naimisiin!! Pitkään odotettu päivä koitti. Oli niiiin ihanaa, että voisin taas itkeä.
Mulla oli myös kolme viikon loma. Oltiin mökillä, lautailemassa, Helsingissä, Turussa, mustikassa, puolukassa, purjehtimassa ja mitä näitä nyt on. Elokuu oli ehkä koko vuoden tapahtumarikkain kuukausi. Ehkä.
elo

SYYSKUU
Okei okei, mun loma jatkui vielä muutaman päivän syyskuun puolelle. Käytiin Suomenlinnassa, oli tuulista ja riitaisaa.
Loma päättyi sillä millä alkoikin, nimittäin Reino Nordinilla.
Vietettiin ihanan työkaverin tupareita! Oispa taas se päivä, oli ihanaa.
syys

LOKAKUU
Mari 20v. alkoi juomaan kahvia. Ei vissiin meinannu pysyä lomailun jälkeen töissä hereillä...
Valokarnevaalit ekaa kertaa ikinä! Mari ja kamera oli paikalla. Tuli nättejä kuvia.
Innostuin syksyn myötä käymään keikoilla. Lahden Live-katu klubilla käytiin katsomassa Youngheartedia.
loka

MARRASKUU
Sannin keikalla Finlandia-klubilla. Sannin uusin levy rokkas, joten mentiin rokkaa Sannin kans!
Luin Konmari-kirjan ja pistin hösseliks kotona.
Työpaikan virkistäytymisilta Tampereella. Paljon parturi-kampaajia saman katon alla. Onneks oli omat (turvalliset) tytöt mukana!
Tuli överisti lunta, tuntui talvelta!
Vein poikaystävän synttäreiden kunniaks nauramaan Ismo Leikolalle. Onneks sitä vähän nauratti, vaikkei ihan yhtä paljon ku mua. Hihh..
marras

JOULUKUU
Mun synttärikuukausi. Pidettiin siinä samassa työpaikan pikkujoulut.
Jouluista Helsinkiä tuli kuvattua paljon.
Rauhaa, rakkautta ja paljon ruokaa. Sitä se joulukuu on.
joulu


Semmoinen oli mun vuosi 2016! Ihan kiva vaikka itse sanonkin. Se, mistä oon ehkä eniten tyytyväinen, niin kulttuurista. Paljon livemusiikkia, muutama teatterissa käynti, messuilla ja museossa. Tykkään. Aion jatkaa ensi vuonna. Mitään sen suurempia uudenvuodenlupauksia en kuitenkaan ala tekemään. Katsotaan mihin elämä vie ensi vuoden puolella! Pitäkäähän kohtuudella kivaa huomenna, kun raketit räiskyy! :)

2016/12/23

JOULUPUKKI MATKAAN JO KÄY...

Moikka höpönassut!

Enää pari hassua tuntia jäljellä jouluaattoon!! Voitteko kuvitella, miten nopeasti joulukuu on mennyt? Vastahan korkattiin marraskuun alussa glögikausi ja joulukalenterit ilmestyivät kauppoihin. Nyt huomenna avataan lahjoja ja syödään joululaatikoita (suklaata, pipareita ja torttuja on syöty jo kuukauden päivät..).

Vaikka oonkin kuunnellut joululauluja, polttanut kynttilöitä, ostanut ja paketoinut lahjoja, käynyt joulutorilla, laulanut kauneimpia joululauluja ja syönyt jouluherkkuja, ei silti tunnu olevan voimakasta jouluvibaa. Onpa tylsää olla aikuinen, jos joulukaan ei tunnu enää joululta. Miten paljon sitä suklaata ja glögiä pitää kurkusta kaataa alas, jotta alkaa joulu tuntumaan. Ehkä osasyynä on vielä se, että pääsin töistä kotiin reilu pari tuntia sitten tai että olen toistaiseksi vielä kahdestaan koiran kanssa kotona. Ihanaa päästä huomenna sisarusten luo Helsinkiin!

Oon ihan rikkipoikki tästä työviikosta, koska harvemmin tulee oltua viittä päivää putkeen töissä (lauantai työpäivien takia..) ja harvoin on yhtä kiirettä töissä, kun näin joulun alla. Pitäisi pakata tavarat huomiseksi reissuun lähdön takia, mutta ei millään jaksaisi. Bussiliikenne myös mietityttää aattona.. Mahtuukohan sitä kyytiin tai meneekö kaikki vuorot, mitä netissä lukisi lähtevän? Ihan mälsää muuten, ettei maa ole valkoinen. Koira on ihan p*skassa joka lenkityksen jälkeen ja hirvee duuni suihkuttaa puolikas spanieli (tarkoittaa tassut ja vatsan) joka ulkoilun jälkeen.
IMG_1061

Olin tänään Karisman liikkeessä tuurailemassa. Miten paljon sielä kauppakeskuksessa oli sitä väkeä?! Jengi kattoi mua Cittarin kassajonossa kun tyhmää, kun ostin banaanin ja riisikakkuja välipalaksi töihin. Muilla kinkut, konvehtirasiat ja laatikot liukuhihnalla. Näin siinä väenpaljoudessa mun yläaste aikaisen parhaan kaverin. Käänsin äkkiä pääni pois, koska en tiennyt huomasiko hän mua ja olisiko pitänyt moikata vai ei. Niin hassua, kun vanhat tutut palaavat Lahteen joulun viettoon. Itse lähden Lahdesta pois, mikä on toisaalta ihan hyvä. Tiedättekö, kun joulupäivänä kokoonnutaan baariin näkemään tuttuja ja juhlimaan? Kyllä vain, myös Lahdessa. Seurahuoneella on joulupäivänä kaikki sun elämän aikana tapaamat ihmiset. Ala-asteelta se hirveä pissisjoukko on sielä, kaikki sun eksät ja heidän eksät ja nykyiset kumppanit on sielä. Sun asiakkaat on sielä, sun kuntosalin personal trainerit on sielä, tinder parit ja ketä vielä. Ajatuksena ihan kiva, että "Lähdetääs käymään joulupäivän bileissä", mutta auta armias, kun nää kaikki ihmiset on sun edessä, kun oot just saanut takin narikkaan ja käännyt tanssilattiaa kohti. Pakokauhu, ahdistus ja äkkiä pois.

IMG_1065
Ei kai mulla muuta. Tässä kaikki mitä mulla tällä hetkellä sydämen päällä. Paitsi ainiin, HYVÄÄ JA RAKKAUDEN TÄYTTEISTÄ JOULUA!!

Ps. Heti joulun jälkeen on välipäivä-alet ja sit aletaankin miettimään uuden vuoden suunnitelmia, kääks...

2016/12/18

JOULUINEN HELSINKI LINSSIN LÄPI

Yksi kuvaoksennus luvassa, varoitan. Kerrankin fiilis, ettei tee mieli kirjoittaa, mutta kuvia olisi läjäpäin. Ihan lyhyesti siis; Ihanaa, että tulee joulu. Oon luukuttanut jouluradiota, leiponut joulutorttuja sydämeni kyllyydestä, ostanut läheisille joululahjat, juonut glögiä lähestulkoon päivittäin, hommannut aattopäiväksi joulunpuseron... Ainut missä oon ollut vähän laiska, joulukalenterin avaaminen. Tänäänkin avasin kerralla neljän menneen päivän luukut. On tää joulunalusaika sitten kutkuttavaa ja ihanan tunnelmallista. Nautin.

IMG_1075 IMG_1089 IMG_1112 IMG_1114 IMG_1120 IMG_1132 IMG_1135 IMG_1140 IMG_1142 IMG_1153 IMG_1154

Olkaahan kiltisti, tontut kurkkii ikkunoista. :)

2016/12/11

KUN YSTÄVÄT EI MUISTA

Eilen oli syntymäpäiväni. Minun päivä. Kovin moni ei muistanut, eikä onnitellut. Tietysti perheenjäsenet ja työkaverit muistivat, mutta miten muut kaverit? Jopa kaikista läheisimmistä kavereista ei kuulunut mitään. Olin otettu onnitteluista, niistä, jotka muistivat. Silti ennen nukkumaanmenoa mielen valtasi suru ja silmät täyttyivät kyyneleistä, kun parhaimmiksi ystäviksi kuvitellut henkilöt eivät muista. Mitä tehdä tämmöisessä tilanteessa? Ketkä ovat aitoja ystäviä, mikä on ystävyyden mittari? Vai onko ystävyys vain toispuoleista? Semmoinen ei ole ystävyyttä, jossa antaa itsestään, mutta ei saa takaisin juuri mitään.

Joku joskus sanoi, että ympäriltä tulisi karsia negatiiviset ihmiset. Ne, jotka tuottavat pahaa mieltä. Kyllähän jokaisen ihmisen kanssa joskus tulee erimielisyyksiä. Mikä olisi se mittapuu, jolloin nämä ihmiset tulisi jättää omaan arvoonsa. Mielen valtaa kymmenet kysymykset. Tuntuu yksinäiseltä. Millään ei ole merkitystä, kehenkään ei voi luottaa. Miksi syntymäpäivät on surullisia päiviä? Ei sen tulisi olla niin.

IMG_20161211_020154

2016/12/04

KIRPPUTORIT JA MUN PÖYTÄ

Heippa!

Ohessa kirppisaiheinen video, tsekkaa se ja käykää myös tsekkaa LAHDEN CETORILLA PÖYTÄ NRO 50!! Vein tänään sinne läjän vaatteita, käykäähän penkomassa. :)

2016/11/30

FIILISTELLÄÄN KESÄÄ

MOI!

Mut tuomittiin eilen kolme päivän sairaslomalle, kun kuume rupes nousemaan toissayönä. Pahin olo on onneks just nyt tipotiessään, joten jaksaa tehä vähän muutakin kuin maata sängynpohjalla liikkumatta. Sain viime viikolla päähäni, että haluan ruveta tekemään videoita, niin kuin kesällä tein muutaman pätkän. Hetken videon muokkausohjelmia selatessani päätin ostaa puolivahingossa yhden editointiohjelman itselleni. Nyt on semmoinen kuningas-fiilis, kun tietää, että kaikki valta on itsellä, eikä ohjelma voi vain yhtäkkiä lakata toimimasta.

Tästä kaikesta innostuneena kaivoin kesäiset videoklipit vielä kerran esille. Päätin tehdä niistä koosteen, vaikka aikaa noista videoista onkin jo kulunut jonkin verran. Mulle itselleni tulee ainakin kova kesän kaipuu, kun näitä katselee. Nää klipit on kuvattu elo-syyskuun vaihteella, kun vietin mun vikoja lomapäiviä. Enjoy!

2016/11/14

MIKSI EN OSAA ELÄÄ HETKESSÄ

Miksi en osaa nauttia jostain elämänvaiheesta just sillä hetkellä? Sitä aina fiilistelee, että "sitten joskus kun löytää hyvän tyypin" tai "silloin aikoinaan kun kaikki oli niin kivasti". Oon varmaan sata kertaa maininnut, että oon kova ihminen suunnittelemaan asioita ja kalenteri on myös sen näköinen. Kalenterissa aina silloin tällöin häämöttää kivoja juttuja, mitä odottaa ihan fiilareissa. Sitten kun se päivä koittaa, niin asiat on "ihan fine" ja tuntuu, että se suuren päivän venaileminen oli melkein kutkuttavampaa, kuin itse päivän eläminen.

Tää fiilis mulle tuli, kun selailin vanhoja kirjoituksia ja kuvia blogista. "Ai että tolloin oli ihanaa" - muistaa ne tunteet siinä kuvan hetkessä. Huomasin muuten, että ensimmäisestä kolmen vuoden suhteen erosta kirjoittelin blogiin, kun olin löytänyt jo uuden suhteen. Myös silloin elin tätä samaa, että ajatukset oli vielä entisessä, vaikka päällä oli jo seuraava suhde. Nyt taas tuntuu, että haikailee ja mietiskelee tätä viimeisintä eroa, vaikka nenän edessä seisoo jo aivan uus ihminen. Miksi tää toimii näin? Olen jatkuvassa oravanpyörässä, enkä osaa nauttia elämästä mikä on tässä ja nyt. Ajatukset haahuilee joko menneessä tai tulevassa. Kun nyt ei ole tarpeeksi hyvä mukamas...

En halua sitten vanhana istua kiikkustuolissa ja miettiä, että mitä kaikkea olen jättänyt tekemättä. Toisaalta, voinhan sitten elää menneisyydessä ja selata päiväkirjoja ja ehkä myös tätä blogia. Mutta en tiedä. Välillä vain tuntuu, ettei mikään riitä. Ympäriltä tulee neuvoja, että mitä mun pitäisi elämälläni tehdä. Ketä tapailla, miten riidellä, sovitella ja mitkä on oikeat kriteerit elämänkumppanille?

Kuinka mä sitten itse käyttäydyn hetkessä? Jos multa kysytään, niin oon varmasti aika rasittavaa seuraa. Ainakin sille kaikista läheisemmälle. Hälle voi kiukutella, purkaa pahaa fiilistä, kömpiä kainaloon just silloin kun itseään huvittaa, mutta näyttää kieltä kun toinen yrittää pussata. Miksi teen tätä? Osaisinko olla joskus normaali? No, osaanhan mä. Mut sit ehkä toinen osapuoli on jo heittänyt hanskat tiskiin ja ihmettelen, miten tässä nyt näin kävi.